Valvontajärjestelmä ja standardit

Tietoa Borjomi-vedestä

Etelä-Kaukasuksen upeissa laaksoissa sijaitseva Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto levittäytyy yli 700 neliökilometrin alueelle, mikä tekee siitä Euroopan suurimman kansallispuiston. Viehättävien maisemiensa, kätevän sijaintinsa, puhtaan ilmastonsa ja tietysti myös mineraalilähteidensä ansiosta alueesta on tullut yksi suosituimmista lomanviettopaikoista entisen Neuvostoliiton alueella. Tutkijat ja etnografit ovat erityisen kiinnostuneita Bordžomi-Kharagaulin kansallispuiston alueesta sen ”ilmastoilmiön” vuoksi. Alue ylpeilee ainutlaatuisella ekosysteemillään, johon kuuluvat Bakurianin vuorten kristallinkirkas jäätikkövesi, reliktiset mäntymetsät ja Bordžomin kanjonin vulkaaniset lähteet.

Kaivauksissa löydetyt, ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat kiviammeet osoittavat, että Bordžomin lähdeveden parantavista ominaisuuksista oltiin tietoisia jo muinaisina aikoina – lähdevettä juotiin, mutta sitä käytettiin myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Georgialaisten historioitsijoiden mukaan lähdevettä käytettiin sellaisenaan jo ensimmäisestä vuosisadasta ennen ajanlaskun alkua lähtien aina 1500-luvun loppuun asti. Arkeologit ovat löytäneet alueelta myös lähteisiin johtavia saviputkia. Lukuisten sotien vuoksi Bordžomin lähteet jäivät käyttämättömiksi seuraavien kahden vuosisadan ajaksi, mutta Georgian liityttyä Venäjän valtakuntaan 1800-luvulla lähteet löydettiin uudelleen. Bordžomin mineraalivesiesiintymät sijaitsevat Kaukasusvuorten Adžar-Imeretin keskiosassa 760–920 metriä merenpinnan yläpuolella. Vesi otetaan Bordžomin luonnonsuojelualueen rajoilla olevista yhdeksästä kaivosta, joiden syvyys on 1 200–1 500 metriä.

Borjomi-vesi on peräisin 1 500 vuotta vanhasta vulkaanisesta lähteestä, jossa hiilidioksidin luonnollinen paine työntää vettä pintaan maan alta 10 kilometrin syvyydestä.

Monista natriumvetykarbonaattia sisältävistä vesistä poiketen Bordžomin lähdevesi ei ehdi jäähtyä ennen kuin se saavuttaa pinnan 38–41 °C:n lämpötilassa. Kaukasusvuorten kalliot rikastavat veden yli 60 mineraaliyhdisteellä sen noustessa kohti pintaa. Tutkimusten mukaan Bordžomin lähdevesi muodostuu vahvasti mineralisoituneista, raikkaista ja heikosti mineralisoituneista vesistä.

On olemassa lukuisia teorioita siitä, kuinka vesi aineellistuu maapallon syvyyksissä. Varhaisin niistä on roomalaisen arkkitehdin Marcus Vitruvius Pollion kehittelemä infiltraatioteoria, jota tutkijat käyttävät yhä tänä päivänä. Teorian mukaan ilmakehän sadanta tuottaa maan alle vettä (pohjavesi), joka suodattuu pintaan kallion halkeamien läpi.

1800-luvulla saksalainen geologi Otto Volger kehitti uuden teorian, jonka mukaan pohjavesi muodostuu pohjamaahan ilmakehän vesihöyryjen tiivistymisen myötä.

Teorioista uusimman, juveniilisen veden teorian, kehitti wieniläinen geologi Eduard Suess. Teoria osoittaa, että tietyntyyppiset mineraalivedet ja maan magma ovat yhteydessä toisiinsa. Suessin mukaan sulan magman tiivistymisessä syntyvien materiaalien purkautuessa alhaisempien lämpötilojen alueille muodostuu juveniilista (koskematonta) vettä, joka nousee pintaan luonnollisten lähteiden kautta. Pinnalle noustuaan vesi ei ole enää aidosti ”koskematonta”. Vulkaanisten kaasujen maan läpi työntämä juveniilinen vesi liuottaa kalliota ja vie mukanaan sen mineraaleja. Se myös sekoittuu eri alkuperää olevan, infiltroitunutta vettä sisältävän pohjaveden kanssa.

1990-luvulla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että Borjomi-veden vetyisotooppien määrä on poikkeava verrattuna muihin kivennäisvesiin. Tutkimuksen mukaan poikkeuksellisen suuri määrä Borjomi-vettä sisältää ”koskematonta” juveniilista vettä; veden mystinen alkuperä saattaakin selittää mineraaliarvojen poikkeavuuden.
Bordžomin mineraaliesiintymien tutkimukset alkoivat vuonna 1927. Vuosien 1927 ja 1982 välisenä aikana alueelle tehtiin 57 uutta kaivoa, joiden syvyys vaihteli 18,4 ja 1 502 metrin välillä. Ennen vuoden 1927 tutkimuksia oli olemassa jo kaksi kaivoa – Jevgenijevski ja Jekaterininski – jotka sijaitsevat esiintymän keskiosassa. Ne kirjattiin ensimmäisiksi löydetyiksi kaivoiksi Bordžomin laakson historiassa sekä nimettiin eversti Jevgeni Golovinin ja hänen tyttärensä mukaan, jonka sanottiin parantuneen Bordžomin veden ansiosta.
Vuosina 1957–1978 Bordžomin esiintymä laajeni poraustoiminnan lisääntymisen myötä ja uusia toimintakeskuksia syntyi, minkä ansiosta vesivarannot lisääntyivät merkittävästi ja tuotanto kasvoi Neuvostoliiton aikakaudella jopa 400 miljoonaan Borjomi-vesipulloon vuodessa. Nykypäivänä Bordžomin vettä toimitetaan yli 30 maahan ympäri maailmaa.
Nykyään Bordžomin laaksossa on kolme tuotantokeskusta: pääkeskus (Bordžomin kaupunki), Likanski (Likanin alue) ja Vašlovani-Kvibiski (Vašlovanin ja Kvibisin alueet). Näillä alueilla on yhteensä yhdeksän toiminnassa olevaa kaivoa sekä 13 esiintymien säännölliseen seurantaan (pitäen sisällään veden tason, paineen ja lämpötilan seurannan) käytettävää kaivoa. Vuodesta 2000 lähtien toiminnassa olevia kaivoja on huollettu säännöllisesti, minkä ansiosta pystytään varmistamaan, että Bordžomin vesi pysyy kansainvälisten laatustandardien mukaisena.
Viimeisten 170 vuoden aikana on järjestetty säännöllisesti perusteellisia geologisia ja kemiallisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on ollut varmentaa Bordžomin veden lämpötilan pysyvyys, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet sekä mineraalikoostumus. Nykyään kemiallisia ja mikrobiologisia analyyseja tehdään tunneittain. Niiden avulla varmistetaan, että vesi on Euroopan tiukkojen laatustandardien mukaista. Nykyisen Bordžomin mineraaliveden koostumus on edelleen sama kuin vuonna 1890. Analyysien jälkeen vesi pullotetaan paikan päällä, minkä ansiosta vedessä säilyvät kaikki sen alkuperäiset ominaisuudet, kuljetettiinpa vettä kuinka kauas tahansa.
Kaukasuksen alueella on lukuisia mineraaliesiintymiä, mutta nimenomaan Bordžomin veden mineraalikoostumus on poikkeuksellinen. Bordžomin veden ainutlaatuisista ominaisuuksista on kirjoitettu yli 100 tiedejulkaisua ja lääketieteellistä artikkelia 1800-luvulta lähtien.

Palkinnot

  • 1907 SPA Grand Prix
  • 1909 Kazan Grand Golden Medal
  • 1911 Dresden Diploma of Honour
  • 1940 Tallinn Golden Medal
  • 1975 Budapest Diploma of Honour, World Exhibition
  • 1996, 1997, 1998 St. Petersburg Golden Medal

Mineraalivarannot

Georgiassa on runsaasti luonnonvaroja, kuten öljyä, hiiltä, turvetta, malmia, kuparia, sinkkiä, elohopeaa, onyksia, graniittia ja kalkkikiveä. Tärkein luonnonvara ovat kuitenkin Bordžomin, Utseran, Džavan, Nabeghlavin, Sairmen, Zvaren ja Nunisin mineraali- ja kuumat lähteet. Lähteiden ympärille on syntynyt 50 lomakohdetta, joista suosituimmat ovat Bordžomi ja Tsqaltubo. 

Video