Georgian historiaa

Joonian kreikkalaiset olivat 500-luvulla eaa. ensimmäiset Georgiassa todistetusti asuneet ihmiset. He nimesivät asuttamansa alueen länsiosan Kolkhikseksi ja itäosan Iberiaksi. Kaksisataa vuotta myöhemmin nämä kaksi aluetta yhdistyivät kuningaskunnaksi.

Kristinusko levisi Georgiaan 300-luvulla, ja siitä tuli maan pääuskonto. Kolmesataa vuotta myöhemmin arabit valloittivat Georgian, ja 1000-luvulla taas valtaajina olivat turkkilaissukulaiset seldžukit. Tuohon aikaan Georgiassa oli jo alkanut feodaaliruhtinaskuntien yhdistyminen, ja 1100-luvulle mentäessä ruhtinaskunnat olivat yhdistyneet Georgian valtioksi, jota johti kuningas Davit Rakentaja. Yhdistynyt Georgia oli riittävän vahva kukistamaan seldžukkiturkkilaiset, säilyttämään itsenäisyytensä ja valloittamaan laajoja alueita naapurimaastaan Armeniasta.

Georgian itsenäistyminen nostatti kansallishenkeä, mikä näkyi kauden kulttuurin, erityisesti arkkitehtuurin, räjähdysmäisenä kehittymisenä. Georgian suurimmat katedraalit rakennettiin tuolloin, muun muassa Kutaisissa sijaitseva Bagratin katedraali (1003), Mtskhetassa sijaitseva Svetitskhovelin katedraali (1010–1029), Alaverdin katedraali (1000-luvun alkupuoli) sekä Samtavisin katedraali (1030). Davit Rakentaja myös perusti Kutaisin lähelle yhden Georgian vaikutusvaltaisimmista luostareista, Gelatin (1106–1125). Rakennuskompleksiin kuuluivat upea päätemppeli ja akatemiarakennus.

1200-luvulla Georgia valloitettiin jälleen; tällä kertaa asialla olivat mongolit. Myöhemmin tuo valtakunta kaatui sekä Persian että osmanien valtakunnan vaikutuksesta. Georgia pysyi siirtokuntana 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin se jälleen kerran julisti itsensä kuningaskunnaksi. Vuonna 1801 Georgiasta tuli Venäjän valtakunnan protektoraatti.

Georgian historian seuraavat 200 vuotta yhdistyvät Venäjän historiaan, sillä Georgiasta tuli ensin tsaarin valtakunnan ja myöhemmin Neuvostoliiton provinssi. Georgia sai nauttia lyhyestä itsenäisyyden kaudesta vuoden 1917 vallankumouksen ja tsaarinvallan kaatumisen jälkeen. Se kausi oli kuitenkin pian ohi, ja vuonna 1922 maa joutui neuvostovallan alaiseksi. Georgiasta, Armeniasta ja Azerbaidžanista tuli Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta, joka liittyi Neuvostoliittoon vuonna 1936. Georgia julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta vuonna 1991, ja vuotta myöhemmin siitä tuli YK:n jäsen.

Vuonna 2003 Georgian hallituksen yritys peukaloida eduskuntavaalituloksia syöksi maan levottomuuksiin ja aiheutti presidentti Eduard Ševardnadzen eroamisen. Vuonna 2004 Mikheil Saakašvili valittiin rauhanomaisesti Georgian presidentiksi.

Maan nimi suomeksi: Georgia, aiemmin Gruusia, vuosina 1990–1995 Georgian tasavalta. Maan nimi georgiaksi: Sakartvelo.

Pääkaupungin maantieteelliset koordinaatit: 41°43' N, 44°47' E. Georgia sijaitsee Kaakkois-Euroopassa ja kattaa Etelä-Kaukasuksen keski- ja länsiosat. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa Venäjä, idässä Azerbaidžan, etelässä Armenia ja Turkki sekä lännessä Mustameri.

Pinta-ala: 69,7 km2. Alueesta 20 % ei ole Georgian hallituksen alaisena.

Ilmasto: Georgian ilmasto on lännessä subtrooppinen ja idässä mannermaisempi. Maan ilmasto-olosuhteisiin vaikuttaa merkittävästi Kaukasusvuoristo, joka kulkee länsi–itäsuuntaisesti. Niinpä Mustanmeren rannikolta tulevat lämpimät ilmamassat kulkeutuvat maan kaukaisimpiinkin kolkkiin.

Väkiluku: 4 385 000 (vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan).

Pääkaupunki: Tbilisi.

Suurimmat kaupungit: Tbilisi, Kutaisi, Batumi, Rustavi.

Hallinnolliset alueet: Georgiassa on 12 aluetta, jotka koostuvat 53 piirikunnasta ja kahdesta autonomisesta tasavallasta, sekä 11 kaupunkia.

Alueita: Abaša, Adigeni, Akhalgori, Akhaltsikhe, Akhmeta, Ambrolauri, Baghdati, Bolnisi, Bordžomi, Chkorosku, Chokhatauri, Dedoplistsqaro, Dmanisi, Dušeti, Gardabani, Gurjaani, Djaava, Kareli, Kaspi, Kharagauli, Khašuri, Khobi, Khoni, Lagodekhi, Lantškhuti, Lentekhi, Marneuli, Martvili, Mestia, Mtskheta, Ninotsminda, Oni, Ozurgeti, Qazbegi, Qvareli, Satškhere, Sagarejo, Samtredia, Senaki, Sighnaghi, Telavi, Terdžola, Teritskaro, Tianeti, Tsageri, Tsalendjika, Tsalka, Vani, Zestaponi, Zugdidi.

Suuria kaupunkeja: Batumi, Gori, Kutaisi, Poti, Rustavi, Suhumi, Tbilisi, Tqibuli, Tšiatura, Tskhinvali, Tsqaltubo.

Kaksitoista pääaluetta:

• Abhasia (Suhumi);

• Adžaria (Batumi);

• Guria (Ozurgeti);

• Imereti (Kutaisi);

• Kakheti (Telavi);

• Kvemo Kartli (Rustavi);

• Mtskheta-Mtianeti (Mtskheta);

• Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti (Ambrolauri);

• Samegrelo ja Zemo Svaneti (Zugdidi);

• Samtskhe-Džavakheti (Akhaltsikhe);

• Šida Kartli (Gori);

• Tbilisi (Tbilisi).

Väestökoostumus (vuoden 2002 väestönlaskenta):

• georgialaisia – 83,8 %;

• azereja – 6,5 %;

• armenialaisia – 5,7 %;

• venäläisiä – 1,5 %;

• muita – 2,5 %.

Kielet:

• georgia (virallinen) – 71 %;

• venäjä – 9 %;

• armenia – 7 %;

• azeri – 6 %;

• muut – 7 %.

• Lisäksi abhaasi on virallinen kieli Abhasiassa.

Uskonnot:

• Ortodoksikristinusko (valtaosa georgialaisista ja venäläisistä, pieni osa abhaaseista, osseeteista ja kreikkalaisista) – 83,9 %;

• Armenian apostolinen kirkko (armenialaiskristityt) – 3,9 %;

• Katolisuus (vähemmistö georgialaisista ja armenialaisista) – 0,8 %;

• Sunnalaisuus (Adžarian ja Meskhet-Dzhavakhetin georgialaisia, abhaaseja, azereja, kistejä) – 9,9 %.

Vielä nykyäänkin Borjomi-kivennäisvettä pullotetaan samasta lähteestä kuin vuonna 1890. Sieltä vesi kulkee 2 000 kilometrin matkan Georgiasta Potin satamasta Ukrainaan Illichivskin satamaan ja sieltä edelleen eteenpäin.