Tavaramerkin historiaa

Bordžomin mineraalilähteet löydettiin yli tuhat vuotta sitten. Siitä on todisteena seitsemän kiviammetta, jotka ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta. Ammeista voi päätellä, että keskiajalla vettä käytettiin pikemminkin kylpemiseen kuin juomiseen. 1500-luvulta alkaen alue oli jatkuvassa sotatilassa; lähteiden käyttö lopetettiin ja niiden sijainti unohdettiin.

Khersonin krenatöörirykmentti löysi Bordžomin lähteet uudelleen vuonna 1829. Metsiin leiriytyneet sotilaat löysivät mineraalivesilähteen Bordžomi-joen töyräältä. Heidän johtajansa eversti Popov määräsi, että lähde tulee puhdistaa ja heti sen jälkeen aloittaa organisoitu pulloveden toimitus lähteeltä leiriin. Eversti Popov, joka kärsi vatsavaivoista, vaikuttui huomatessaan veden hoitavat ominaisuudet. Myöhemmin hän käski sotilaitaan ympäröimään lähteen kivillä ja rakentamaan hänelle kylpylän ja talon lähistölle.

Alle kymmenen vuotta myöhemmin Georgian krenatöörirykmentti valloitti alueen. Armeijan lääkäri Amirov tutki Bordžomin lähdeveden koostumusta ja ominaisuuksia ja lähetti ensimmäiset näytteet Pietariin ja Moskovaan.

Ei kestänyt kauan ennen kuin sana Bordžomin mineraalivedestä levisi, ja vuoteen 1841 mennessä vedestä oli tullut jo niin kuuluisaa, että Kaukasuksen varakuningas päätti tuoda sairaan tyttärensä paikalle hoidettavaksi. Tyttären sairauden laadusta ei ole tietoa, mutta historioitsijoiden mukaan vesi paransi hänet. Varakuningas nimesi lähteet: ensimmäisen Jekaterininskiksi (englanniksi Catherine’s spring) tyttärensä mukaan ja toisen Jevgenievskiksi itsensä mukaan. Vuonna 1850 perustettiin Bordžomin mineraalivesipuisto, ja ensimmäisen pullotuslaitoksen rakentaminen alkoi vuonna 1854.

Lähteiden saavutettua entistä enemmän kuuluisuutta koko Venäjän valtakunnassa Bordžomista tuli suosittu lomanviettopaikka; kuninkaallisille kävijöille rakennettiin uusia palatseja ja kansalle puolestaan uusia puistoja, aukioita ja hotelleja. Matka Bordžomiin ei kuitenkaan ollut helppo, sillä senaikaisilla hevosvaunuilla ajoaikaa Georgian pääkaupungista Tbilisistä kertyi vähintään kahdeksan tuntia. Siksi vuonna 1894 rakennettiin rautatie Bordžomin ja sen lähimmän suuren kaupungin Khašurin välille, mikä paransi suuresti yhteyksiä ja kasvatti matkailijoiden määrää entisestään.

Vuonna 1890 avattiin mineraalivesipuiston ensimmäinen Borjomi-pullottamo. Joka päivä Borjomille tunnusomaiset tummanvihreät lasipullot täytettiin käsin, sinetöitiin vahalla, suojattiin heinällä ja pakattiin puisiin laatikoihin, joita lähetettiin valtakunnan joka kolkkaan.

Ensimmäinen lasitehdas avattiin vuonna 1896. Siellä käytettiin manuaalisia lasinpuhallustekniikoita Borjomi-pullojen valmistuksessa vuoteen 1950 saakka.

Vuonna 1904 Borjomi-veden tuotanto nykyaikaistettiin ja osittain koneellistettiin. Vaikka lasi puhallettiin käsin, pullottamiseen käytettiin koneita. Se mahdollisti laaja-alaisen tuotannon; tuon vuoden sanomalehdissä mainostettiin, että Borjomi-vettä myydään nykyään kärrykuormittain.

Vedenpullotustoiminta kukoisti: Vuonna 1854 Borjomia oli viety ulkomaille vain 1 350 pulloa. Vuoteen 1905 mennessä, tuotannon laajentamisen jälkeen, luku oli noussut 320 000:een. Vuoteen 1913 tultaessa kokonaisvienti oli noussut jo 9 miljoonaan.

Georgian liittäminen Neuvostoliittoon ei vaikuttanut Bordžomin suosioon. Vain kaupunkiin lomailemaan saapuvien eliittivieraiden profiili muuttui, kun Stalin seurueineen korvasi Romanovit. Vuoden 1917 jälkeen Borjomi-vettä on ollut tarjolla kaikissa Kremlin järjestämissä tilaisuuksissa.

Hruštšovin suojasää 1960-luvulla antoi Borjomille toisen mahdollisuuden kasvattaa mainettaan ulkomailla. Vuonna 1961 Borjomia vietiin 15 maahan, muun muassa USA:han, Ranskaan ja Itävaltaan, 423 000 pulloa. Borjomin myynti kasvoi räjähdysmäisesti 400 miljoonaan pulloon 1980-luvulla, kun siitä tuli Neuvostoliiton suosituin juomavesi.

Neuvostoliiton kaatumisen vuonna 1990 ja siitä seuranneiden Georgian talousvaikeuksien yhteydessä Borjomi-tuotanto väheni merkittävästi. Vuonna 1995 Georgian Glass and Mineral Water Co. N.V:n kaksi uutta pullotuslaitosta palauttivat Borjomin takaisin kartalle, ja tuotanto nelikymmenkertaistui. Nykyään tuo ainutlaatuinen neste, lahja Georgian luonnolta, tunnetaan ainakin kolmessakymmenessä maassa ympäri maailman.

Winston Churchillin vieraillessa Neuvostoliitossa Borjomi-pulloja oli aina pöydällä hänen vierellään osana virallista protokollaa.